Jussi Uusivuori:

Väärät verot tulevat kalliiksi

28.12.2015 09:00

Taloustieteeseen pohjautuva politiikkatutkimus tuottaa yhteiskunnallista lisäarvoa monin tavoin. Yksi tärkeä tästä tutkimuksesta kumpuava tieto on se, missä ja milloin politiikkaa ja ohjauskeinoja ylipäänsä tarvitaan, milloin taas ei.

Viime vuosina on valtionhallinnossakin herätty aikaisempaa terävämmin myös turhien tai haitallisten verojen, tukien ja muun regulaation olemassaoloon ja niiden parempaan identifiointiin. Koko yhteiskunnan ja Suomen talouden tasolla hyvinvointitappiot virheellisesti asetetuista ohjauskeinoista saattavat hyvinkin olla miljardeja euroja vuodessa. Suuntaamalla tutkimusta tällaisten politiikkaepäonnistumisten identifiointiin, voitaisiin siten tuottaa mittavia hyötyjä. Myös luonnonvara-alalla olisi tässä suhteessa paljon perattavaa.

Suurimmat tappiot väärin asetetuista ohjauskeinoista eivät yleensä tule suoraan maksetuista tukiaisista tai menetetyistä verotuloista, vaan yleisemmin siitä, että väärä politiikka vääristää talouden resurssien ohjautumista niiden luonnollisesta tasapainosta. Näin tapahtuu, mikäli markkinat ohjaisivat talouden toimijat yhteiskunnallisesti parhaisiin valintoihin, mutta päälle pakotetut ohjauskeinot muuttavat tätä ohjautumista. On tietenkin paljon tapauksia, varsinkin luonnonvara- ja ympäristöalalla, joissa markkinat eivät huomioi eivätkä hinnoittele kaikkia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Ilmastoasiat ovat tästä selkeä esimerkki. Tällaisissa tapauksissa ohjauskeinojen tehtävä on korjata markkinoiden ohjausta, ja täten tuottaa yhteiskunnallista hyvinvointia.

Käytännössä on tietenkin niin, että monissa tapauksissa poliittiset intohimot ajavat ohjauskeinojen optimaalisuuden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin edelle. Tällöin tutkimustieto vääristävistä politiikoista ei voi mitenkään johtaa politiikan korjausliikkeisiin. Mutta tässäkin tapauksessa voisi olla hyödyllistä saada hintalappuarvio poliittisten intohimojen noudattamiselle.

Kun Suomessa metsätalouden osalta siirryttiin pinta-alaperusteisesta verotuksesta puun myyntituloverotukseen, uskottiin pitkään, että noudatettava pääomatuloverotus on metsätaloudessa neutraali veromalli, sellainen, joka ei vääristä markkinatoimijoiden päätöksiä. Nyttemmin tiedetään, että näin ei ole, vaan että vero yleensä vähentää metsänomistajien puunmyyntihalukkuutta ja heijastuu jopa negatiivisesti metsätalouden kannattavuuteen. Tämä on pulmallista, koska metsäverotuksen tulisi olla sellaista, joka ei johda vääristymiin.

On huomattava, että paras ja yhteiskunnallisen lisäarvon maksimoiva metsäverotus on sellainen, joka ei toisaalta hillitse mutta ei myöskään pakota metsänomistajia liiallisiin puun myynteihin. Tämä tulisi tiedostaa, mikäli Suomessa päädytään muuttamaan metsätalouden verotusta.

Jussi Uusivuori, metsäekonomian professori, Luonnonvarayritysten talousryhmän päällikkö

Kirjoitus julkaistu Luken sivuilla 16.11.2015.