Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Tiistai 26.10.2021

Ilmastouutisia

Ilmastonmuutoksen vaikutukset lisäävät vesidiplomatian tarvetta


29.09.2021 07:59

Merkkejä kiinnostuksen heräämisestä on jo näkyvissä. Suomen ulkoministeriöön perustettiin vastikään rauhanvälityskeskus, jossa vesidiplomatia on yksi painopistealueista.

Kuva: Scott Liddell

Vesikysymykset ovat yhä enemmän myös politiikkaa. Siksi niitä setviessä ei voi loputtomiin väistellä jännitteitä, sanoo tutkija.

Vesidiplomatia tarkoittaa, että vesi pitää diplomatisoida ja diplomatia vesittää.

Näin kiteyttää Aalto-yliopiston professori Marko Keskinen, joka tutki yhdessä Erik Salmisen ja Juho Haapalan kanssa vesidiplomatian perusteita ja tulevaisuudenkuvia. Tutkimus julkaistiin äskettäin Journal of Hydrology -tiedelehdessä.

Suomi tunnetaan maailmalla aktiivisesta roolistaan rajavesikysymyksissä: YK:lla on kaksi puitesopimusta rajavesien käytöstä, ja molemmat tehtiin Suomen aloitteesta. Aihe koskettaa Suomea läheisesti myös käytännön tasolla ison itänaapurin kanssa tehtävän Vuoksi-yhteistyön kautta, jota Aallon tutkijat ovat jo aiemmin tarkastelleet yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

”Vuoksi on hieno esimerkki siitä, miten vaikeasta konfliktista siirrytään askel askeleelta yhteistyöhön. Vuoksi muuttui rajajoeksi jatkosodan jälkeen alueluovutusten myötä – lähtökohta yhteistyölle oli siis erittäin jännittynyt. Vahvan poliittisen tuen, pitkäjänteisen käytännön yhteistyön ja edistyksellisten sopimusten ansiosta Vuoksen yhteistyötä pidetään kuitenkin nyt yhtenä maailman toimivimmista, ja sopimus on kestänyt muun muassa Neuvostoliiton romahduksen”, Keskinen sanoo.

Ajankohtainen esimerkki vesidiplomatian tarpeesta löytyy Niilin varrelta, jossa Etiopian rakentama jättipato on kiristänyt välejä naapurimaihin, erityisesti veden määrästä päättämään tottuneeseen alavirran Egyptiin.

Keskisen mukaan Niilin tilanne osoittaa, miksi pelkkä tekniselle tiedolle perustuva rajavesiyhteistyö ei aina riitä. Patokiistassa on kysymys paljon muustakin kuin vedestä: maataloudesta, energiasta ja poliittisesta vaikutusvallasta. Samalla ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuus vaikeuttaa neuvotteluja entisestään.

”Veden diplomatisoinnilla tarkoitamme, että pelkän veden sijaan rajavesiyhteistyössä pitäisi ymmärtää laajemmin maiden välisiä suhteita ja hakea ratkaisua tarpeen tullen laajemmalta poliittiselta tasolta. Diplomatian vesittäminen taas merkitsee, että maat ymmärtävät, millaisia vaihtoehtoja heillä on veden tasapuoliselle käytölle ja mitkä ovat käytön vakiintuneet kansainväliset periaatteet”; hän selittää.

Kauniista sanoista toimintaan

Tutkijat esittelevät artikkelissa uuden, tutkimuskirjallisuuteen ja käytännön esimerkkeihin perustuvan mallin vesidiplomatian rakentumisesta.

”Perinteisesti on ajateltu, että vesidiplomatiassa on kaksi perusraidetta: tekninen ja poliittinen. Me kehitämme ajatusta eteenpäin niin, että vesidiplomatia on kuin rakennus, jossa tekninen ymmärrys muodostaa perustukset ja politiikkatoimet suojaavan katon. Mutta näiden väliin tarvitaan vielä kolme tukipilaria: ennalta ehkäisevät, yhdistävät ja yhteistyötä edistävät toimenpiteet”, sanoo Keskinen.

Aalto-yliopiston tutkijoilla on ollut merkittävä rooli vesidiplomatian edistämisessä sekä tutkimuksen että käytännön tasolla. Aalto on tehnyt teeman puitteissa läheistä yhteistyötä ulkoministeriön kanssa, ja Aallon tekemät kaksi vesidiplomatiaselvitystä ovat luoneet suuntaviivat ministeriön koordinoiman vesidiplomatiaverkoston työlle.

Ministeriöissä itsekin työskennellyt Keskinen sanoo, että politiikassa puhutaan usein kauniisti yhteisistä eduista, mutta käytännön tasolla maat puolustavat silti tiukasti omia intressejään. Siksi vesidiplomatia vaatii usein kolmannen osapuolen mukaantulon – eikä tämä saa pelätä jännitteitä.

”Meidän lähestymistapamme eroaa monista muista juuri siinä, että siinä jännitteet huomioidaan luomalla tulevaisuuden epätoivottuja konfliktipolkuja, joihin tilanne voi johtaa ilman yhteisiä vesidiplomatiatoimia. Osapuolia pitää joissain tilanteissa uskaltaa vähän ravistella ja tuoda mukaan entä jos? -ajattelua, joka voi lisätä sekä ymmärrystä että motivaatiota uudenlaisiin ratkaisuihin”, sanoo Keskinen.

Niilin tapauksessa se voisi tarkoittaa esimerkiksi kompensaatiomenetelmää, jolla Egypti korvaa Etiopialle sähköntuotantomenetykset, joita alajuoksun maanviljelyä suosiva padon juoksutus aiheuttaa. Näin molemmat voittaisivat.

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, mikä näkyy myös maiden rajat ylittävissä jokivesistöissä. Keskinen kollegoineen ennustaakin, että vesidiplomatian tarve maailmalla kasvaa tulevaisuudessa.

Merkkejä kiinnostuksen heräämisestä on jo näkyvissä. Suomen ulkoministeriöön perustettiin vastikään rauhanvälityskeskus, jossa vesidiplomatia on yksi painopistealueista.

”On hienoa, että organisaatio, joka ei ole mitenkään vesiorientoitunut, ymmärtää veden keskeisen merkityksen rauhalle”, Keskinen sanoo.

Aalto-yliopisto/CO2-raportti

Bookmark and Share






38


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Luumäki
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Orivesi
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Savonlinna
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska