Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Torstai 24.09.2020

Ilmastouutisia

Kannattaako avohakkuista luopua? Tuore simulaatiomallinnus vertaili metsänkäsittelytapojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä


12.08.2020 09:13

Suomessa jatkuva kasvatus kuitenkin on edelleen suhteellisen harvinaista (noin 5 prosenttia metsistä) eikä sen laajamittaisen käytön seurauksista puuntuotannolle, luonnon monimuotoisuudelle tai ilmastonmuutoksen torjunnalle ole riittävästi havaintoaineistoihin perustuvaa tietoa.

Kuva: UPM2007/Rami Salle

Luopuminen kokonaan avohakkuista suomalaisissa talousmetsissä ei ole paras vaihtoehto. Jatkuvan kasvatuksen tulisi kuitenkin olla eniten käytetty metsien käsittelyn tapa, koska se turvaa paremmin monitoiminnallisuuden kuin avohakkuisiin perustuva metsien käsittely. Tämä ilmenee Jyväskylän yliopiston bio­ ja ympäristötieteiden laitoksen uudesta tutkimuksesta. Tutkimus julkaistiin Land Use Policy –tiedejulkaisussa verkkojulkaisuna heinäkuussa 2020.

Tulosten mukaan jatkuvan kasvatuksen yksinomainen käyttö turvaa paremmin metsien monitoiminnallisuuden kuin yksinomaan avohakkuisiin perustuva metsätalous. Parhaaseen lopputulokseen useiden tavoitteiden näkökulmasta päästään kuitenkin yhdistelemällä jatkuvaa kasvatusta ja avohakkuisiin perustuvaa metsien käsittelyä hyvällä suunnittelulla.

Monitoiminnallisuutta tutkimuksessa mitattiin metsien kyvyllä yhtäaikaisesti tuottaa puun myyntituloja, ilmastohyötyjä, virkistysarvoja ja elinympäristöjä metsän eliöille.

Monitoiminnallisuuden turvaamiseksi jatkuvaa kasvatusta tulisi käyttää noin 75 prosentilla metsäalasta.

”Jatkuvan kasvatuksen tulisi olla ensisijainen talousmetsien käsittelytapa, vaikka tavoite olisi saada metsistä mahdollisimman paljon puutuloja”, sanoo tutkija Kyle Eyvindson Jyväskylän yliopistosta.

Jatkuva kasvatus edelleen harvinaista

Metsätalouden kokonaiskestävyys on Suomessa kyseenalaista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että metsien intensiivinen hyödyntäminen on ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteiden kanssa. Näistä syistä avohakkuisiin perustuvalle metsien käsittelylle on pyritty luomaan vaihtoehtoja, jotka paremmin turvaisivat metsien monitoiminnallisuutta yhdessä puuntuotannon kanssa.

Jatkuva kasvatus, jossa metsää ei avohakata vaan kasvatetaan eri-ikäisrakenteisena ja puustoa korjataan harventamalla, on saanut huomiota sekä tutkimuksessa että julkisessa keskustelussa. Suomessa jatkuva kasvatus kuitenkin on edelleen suhteellisen harvinaista (noin 5 prosenttia metsistä) eikä sen laajamittaisen käytön seurauksista puuntuotannolle, luonnon monimuotoisuudelle tai ilmastonmuutoksen torjunnalle ole riittävästi havaintoaineistoihin perustuvaa tietoa.

Uudessa tutkimuksessa selvitettiin simulaatioin, millaisia eri tavoilla kasvatetut metsät ovat sadan vuoden sisällä. Tutkimus perustuu aiemmin tehtyihin eri-ikäisrakenteisen ja tasa-ikäisrakenteisen metsän kasvumalleihin. Mukana simulaatioissa oli useita eri jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuisiin perustuvan metsänkäsittelyn tapoja.

”Koska jatkuvaa kasvatusta on käytetty Suomessa vain vähän aikaa ja rajallisella metsäalalla, simulaatiomallinnus on keskeinen menetelmä, kun vertaillaan eri metsänkäsittelytapojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä”, sanoo metsäekologian tutkimusryhmää Jyväskylän yliopistossa johtava professori Mikko Mönkkönen.

Linkki tutkimukseen Land Use Policy –julkaisuun: https://doi.org/10.1016/j.landusepol.2020.104918

Jyväskylän yliopisto/CO2-raportti

Bookmark and Share






35


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>

Kunnat CO2-raportissa

Äänekoski
Alavus
Aura
Espoo
Eurajoki
Forssa
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Hamina
Hankasalmi
Hanko
Hartola
Hausjärvi
Heinola
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iisalmi
Iitti
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Järvenpää
Janakkala
Joensuu
Jokioinen
Jyväskylä
Kärkölä
Kaarina
Kajaani
Kangasala
Karkkila
Kauniainen
Kemi
Kemiönsaari
Kerava
Kirkkonummi
Kiuruvesi
Kokkola
Kotka
Kouvola
Kuhmoinen
Kuopio
Kuortane
Kurikka
Kuusamo
Lahti
Laitila
Lappeenranta
Lapua
Lempäälä
Lieto
Lohja
Loimaa
Loviisa
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula
Masku
Mikkeli
Mynämäki
Naantali
Nakkila
Nokia
Nousiainen
Nurmijärvi
Orimattila
Oulu
Padasjoki
Paimio
Parainen
Parikkala
Pirkkala
Pori
Pornainen
Porvoo
Posio
Punkalaidun
Pyhtää
Raahe
Raisio
Rauma
Riihimäki
Rovaniemi
Rusko
Salo
Sastamala
Sauvo
Seinäjoki
Sipoo
Somero
Suomussalmi
Suonenjoki
Sysmä
Taivalkoski
Tampere
Turku
Tuusula
Ulvila
Uusikaupunki
Vaasa
Vantaa
Varkaus
Vihti
Ylöjärvi
Ylivieska