Ilkka Savolainen:

Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää

05.06.2018 07:58

Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi, näin alkaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla trilogia. Maassamme on paljon suota, ja sitä on pyritty hyödyntämään tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Soiden raivaaminen pelloksi oli ennen tärkeä tehtävä. Suomen nykyisestä peltoalasta yli kymmenen prosenttia on eloperäistä turvemaata, entistä suota (EU:ssa keskimäärin 2 %).

Maailma kuitenkin muuttuu. Nykyisin turvemaan käyttö voidaan nähdä myös haitallisena vaihtoehtona, joka aiheuttaa kasvihuonekaasujen päästöjä ja voimistaa ilmastonmuutosta. Suopeltojen käytössä puretaan ilmakehään satojen ja tuhansien vuosien kuluessa ekosysteemiin varastoitunutta hiiltä.

Turvepelloilla tapahtuu jatkuvasti voimakasta vanhan eloperäisen aineksen hajoamista, joka aiheuttaa Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuosittain lähes seitsemän miljoonan tonnin hiilidioksidipäästön (7 Mt CO2). Se on jopa hiukan suurempi kuin maataloussektorin varsinaiset metaani- ja dityppioksidipäästöt (6 Mt CO2-ekv) eläinten ruuansulatuksesta, lannankäsittelystä ja maaperästä. Suomen kokonaispäästöt päästösektorilta vuonna 2016 olivat 59 Mt CO2-ekv.

Peltojen turpeen hajoamisesta tulevia päästöjä ei yleensä oteta huomioon elintarvikkeiden elinkaaritarkastelujen päästöarvioissa. Jos turvepeltojen tuottamat päästöt olisivat mukana, suomalaisen maataloustuotteen päästöarvio keskimäärin kaksinkertaistuisi, vaikka turvepeltoja on vain vähän. Jos verrattaisiin vaikka maitolitran päästöjä, kun lehmän rehu on kasvatettu ja lanta levitetty joko turvemaata tai kivennäismaata käyttäen, ero olisi vielä paljon suurempi.

Turvepeltojen päästöjä voitaisiin vähentää jossain määrin esimerkiksi kasvattamalla nurmea ja nostamalla pellon pohjaveden pinnan tasoa, jolloin turpeen hapettuminen vähenee. Myös uusien turvemaiden raivaaminen pelloksi tulisi lopettaa. Nykyisiä turvepeltoja voitaisiin metsittää tai soistaa. Suoksi ennallistettu turvepelto voisi kääntää päästöt pitkäaikaiseksi hiilinieluksi.

Päästöjä pienentäviä toimia voitaisiin edistää kahdella tavalla. Ensiksikin suopeltojen käyttöä voitaisiin ohjata ja vähentää. Olisi tärkeää, että toimet olisivat kohtuullisia ja reiluja suopeltoja omistaville viljelijöille.

Toinen tapa vähentää päästöjä perustuisi kuluttajien valintoihin. Kuluttajat ovat nykyisin kiinnostuneita tuotteen alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista. Pakkausmerkinnöillä voitaisiin kertoa, jos ruoan tuotannossa ei ole käytetty suopeltoja. Kun kuluttajat haluaisivat tällaisia tuotteita, kysyntä painottuisi näihin ja suopeltojen hyödyntämiseen perustuvien tuotteiden kysyntä vähenisi. Valistuneet kuluttajat voisivat jopa olla valmiita maksamaan korkeamman hinnan tuotteista, jotka eivät perustuisi suopeltojen hyödyntämiseen ja siitä seuraaviin varsin suuriin kasvihuonekaasujen päästöihin.

Kuluttajan valinnoilla pyritään esimerkiksi vähentämään naudanlihan käyttöä ja lihantuotannosta seuraavia päästöjä. Turvepeltojen päästöt - ja myös vähennyspotentiaali - ovat moninkertaiset karjatalouden suoriin päästöihin nähden. Suopeltojen vuosittaiset päästöt ylittävät bensiinin (4 Mt CO2) ja dieselöljyn (6 Mt CO2) käytön päästöt.

Turvepeltojen päästöt ovat heikosti tunnettu asia, vaikka joitakin toimia on pantu alulle. Vastuulliseen maatalouteen ja vastuulliseen kuluttamiseen kuuluu pienentää päästöjä ruoantuotantoon liittyvästä suurimmasta päästönlähteestä.

Ilkka Savolainen, tutkimusprofessori emeretius
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 11.5.2018 Puheenvuoro-kirjoituksena