Tilaa uutiskirje RSS-syöte
Tiistai 21.01.2020

Ilmastouutisia

Ilkka Savolainen, Sanna Syri:

Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?


19.10.2016 12:00

Suomessa on tehty ja vireillä investointeja liikenteen biodieselin tuotantoon metsäraaka-aineista (esimerkiksi Tekniikka&Talous 29.9.). Osana kansallista energiapolitiikkaa tulisi pohtia avoimesti, miten biomassavaroja käytetään mahdollisimman tehokkaasti sekä kansantalouden, energiajärjestelmän että päästöjen vähentämisen näkökulmasta.

Dieselpolttoainetta tarvittaneen raskaiden ajoneuvojen energianlähteenä vielä kauan, mutta henkilöautoissa sähkön käyttö voi lisääntyä nopeasti.

Suuret autojen valmistajat tuovat markkinoille kovaa vauhtia uusia sähköautomallejaan, jotka ovat joko täyssähköautoja tai ladattavia hybridejä. Norja ja Hollanti harkitsevat uusien polttomoottorikäyttöisten henkilöautojen myynnin kieltämistä vuodesta 2025 alkaen.

Biomassaa voidaan käyttää liikenteen tarpeisiin valmistamalla siitä polttonesteitä tai tuottamalla sen avulla sähköä.

Pohjois-Suomeen suunniteltu puupohjaisen liikennepolttoaineen valmistus käyttäisi vuodessa noin 2 miljoonaa kuutiometriä puuta ja 1,7 petajoulea sähköä. Laitos tuottaisi 225 000 tonnia nestemäistä polttoainetta. Puumäärä ja apupolttoaineet vastaisivat lähes 20 petajoulea tehtaan käyttämänä energiana. Tuotetun liikennepolttoaineen energiasisältö olisi noin 10 petajouluea, jolloin tuotannon hyötysuhteeksi tulisi yli 50 prosenttia.

Nykyaikaisella pienellä autolla (kulutus neljä litraa dieseliä sadalla kilometrillä eli 1,4 MJ/km), voitaisiin ajaa biodiesellaitoksen 225 000 tonnin polttoainemäärällä noin 7 miljardia kilometriä. Tämä vastaisi 400 000 auton vuosikulutusta.

Toisaalta Suomessa on jo pitkään tuotettu sähköä ja lämpöä puuenergialla. Jos yhdistetyn sähköä ja lämpöä tuottavan voimalaitoksen hyötysuhde on 30 prosenttia sähkön suhteen ja 50-60 prosenttia lämmön suhteen, päästään 80-90 prosentin kokonaishyötysuhteeseen. Edellä mainitusta 20 petajoulen puupolttoaineen energiasta saataisiin sähkönä 6 petajoulea. Tasaisena sähköntuotantona jaoteltuna koko vuodelle tämä olisi noin 200 MW.

Edellä mainitun pienen henkilöauton sähköversio kuluttaa noin 0,5 MJ/km. Tällä kulutuksella 6 petajoulea riittäisi yhteensä noin 12 miljardin kilometrin ajoihin. Kuluttajan näkökulmasta sähköauton kalliimpaa hankintahintaa korvaisivat halvemmat ajokilometrit. Toisaalta tässä vaihtoehdossa ei sähköä kulu puudieselin valmistamiseen, jolloin tämä sähkömäärä 1,7 petajoulea on käytettävissä noin kolmen miljardin lisäkilometrin ajamiseen.

Kun tarkastellaan ajosuoritteita, sähkön kautta saataisiin siis selvästi enemmän hyötyä puusta kuin dieselin kautta. Lisäksi yhteistuotannossa syntyvän lämmön avulla voitaisiin korvata kaukolämmön kivihiiltä ja turvetta. Lämpö tulisi hyötykäyttöön ja vähentäisi osaltaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset voivat olla pienehköjä ja sijoittua eri puolelle Suomea, jolloin myös lämmölle riittää maksavia asiakkaita. Sen sijaan suuren puudieseljalostamon hukkalämmölle ei löytyne laajaa käyttöä yhdeltä paikkakunnalta.

Suomen energiapolitiikassa tulisi pohtia avoimesti, miten puuvarojamme käytetään loppukulutuksen näkökulmasta mahdollisimman hyödyllisesti. Tehokkaalla käytöllä voidaan säilyttää Suomen metsävarojen kasvu ja hiilinielu suurena, mikä on hyvä keino rajoittaa nopeasti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua ja hillitä maapallon lämpenemistä.

Ilkka Savolainen, tutkimusprofessori emeritus
Sanna Syri, energiatekniikan ja energiatalouden professori, Aalto-yliopisto

Kirjoituksen on julkaissut aikaisemmin Tekniikka & Talous 18.10.2016.

Bookmark and Share






52


Annika Kangas:
Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle
Juha Lehtonen, Antti Arasto:
Voivatko uudet hiilen lähteet ja uusiutuva sähkö vähentää maankäytön muutospaineita?
Jaana Kaipainen, Tarja Tuomainen:
Metsäkadon päästöt ja niiden vähentäminen Suomessa
Marja Järvelä:
Kuluttajista ilmastokansalaisiksi
Ilkka Savolainen:
Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää
Antti Mäkelä:
Rankkasateet ja rajuilmat - mihin pitää varautua tulevaisuudessa?
Sanna Kopra:
Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?
Pinja Sipari:
Ilmastokasvatusta opettajille
Anne Tolvanen:
Terve luonto osaksi maankäyttöä
Ilkka Savolainen, Sanna Syri:
Puusähköllä ajaa pidemmälle kuin puudieselillä - kumpaan metsiämme siis kannattaa käyttää?
Mikko Alestalo:
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan
Eemeli Tsupari, CO2Esto:
Lehmän lannalla liikenteeseen
Unto Eskelinen:
Yksinkertainen viesti ympäristökestävyydestä
Ilkka Savolainen:
Puun energiakäyttö ei ole ongelmatonta
Antti Iho:
Rajoja ja rakkautta ympäristönsuojelussa
Riitta Silvennoinen:
Bemarin uusi ekologinen elämä
Leena Kontinen:
Ihmisten Pariisi - muutos on alkanut
Piia Moilanen:
Tuottavuusloikka pyöräillen
Teija Lahti-Nuuttila:
Energiatehokkuudella vähemmästä enemmän
Jussi Uusivuori:
Väärät verot tulevat kalliiksi
Aki Mäki-Petäys:
Vaelluskalojen kohtalon hetki - nyt on aika toimia
Oras Tynkkynen:
Pariisin voittajat
Oras Tynkkynen:
Uusi sopimusluonnos avattuna
Emma Lommi:
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä globaaleja terveys- ja tasa-arvokysymyksiä
Hanna-Liisa Kangas:
Teknologiayhteistyö tapahtuu kentällä - ei työpajoissa

Lisää blogeja >>